Maailman valtameriä on tutkittu pitkään. Niiden syvyys on kuitenkin edelleen mysteeri ihmiskunnalle, kuten myös niiden asukkaille. Tästä huolimatta ihmiset onnistuvat edelleen vangitsemaan epätavallista vesielämää.
Dumbo-mustekala
Mustekala sai nimensä muistuttavasta vaikutuksestaan Disney-sarjakuvahahmo Dumboon. Sen evät muistuttavat norsun korvia – ne ovat yhtä suuret suhteessa sen vartaloon kuin sarjakuvahahmon evät. Nämä "korvat" auttavat sitä uimaan. Myös kahdeksan pientä raajaa auttavat sitä uimaan.
Söpöstä ulkonäöstään huolimatta dumbomustekala on petoeläin. Se pyydystää saaliinsa suurella nopeudella, nappaa sitten ruokansa evillään ja nielee sen kokonaisena. Dumbomustekala elää Tyynellämerellä ja Atlantilla 100–7 000 metrin syvyydessä.
Lyhytkuonopipistrelle
Monet kutsuvat tätä eläintä syvänmeren hauskimmaksi asukkaaksi. Lepakkokala itsessään ei osaa uida, vaan se elää 200–1 000 metrin syvyydessä. Se viettää suurimman osan ajastaan yhdessä paikassa, mutta joskus se kävelee pohjaa pitkin pienillä evillään.
Sillä on litteä vartalo, jossa on pienet piikit ja kirkkaanpunaiset huulet. Sen kuori suojaa sitä saalistajilta – tämän panssarin läpäisemiseen tarvitaan uskomattoman vahvat leuat.
Se houkuttelee saalista erityisellä kasvullaan. Kalalla on pieni onki, jonka päässä on tuoksuva syötti.
Sininen enkeli
Tämä pieni nilviäinen on saanut nimensä värityksestään ja tavasta, jolla se "kelluu" veden pinnalla. Uidessaan vatsa ylöspäin ja saalista etsiessään sinisipuli nielee ilmakuplan, mikä tekee siitä kevyemmän ja estää sitä uppoamasta.
Sen erityinen väritys mahdollistaa sen suojautumisen – se on näkymätön sekä ylhäältäpäin tuleville petolinnuille että alhaaltapäin tuleville vesipedoille. Nilviäinen kasvaa 5–8 cm pitkäksi.
Sen kyljillä on ceratoja – sormen kaltaisia ulokkeita, joissa ruoansulatus tapahtuu. Pienestä koostaan huolimatta amerikanenkelikalalla on petoeläin.
Jättiläiskalmarit
1800-luvulla suurin kalmari tunnettiin nimellä Architeuthis. Sen tutkimus alkoi vuonna 1861, kun merimiehet toivat kuolleen eläimen maihin.
Metsästäessään kalmari on erittäin aggressiivinen ja nopea. Yhden näistä olennoista pisin mitattu pituus oli 16,5 metriä. Yleisimmin tavataan kuitenkin pienempiä yksilöitä, tyypillisesti 10–14 metriä pitkiä.
Näiden kalmarien naaraat ovat suurempia. Ne voivat painaa jopa 275 kg, kun taas koiraat painavat vain 150 kg. Tutkijat uskovat, että ihmisen ulottumattomissa syvyyksissä elää jopa 50 metriä pitkiä yksilöitä – samanlaisia kuin legendaarinen Kraken. Nämä kalmarit syövät muita kalmareita ja muita syvänmeren kaloja.
Atollin meduusat
Tämä meduusa elää paikoissa, joissa auringonvalo ei pääse läpi – 700–5 000 metrin syvyydessä. Kun se havaitsee vaaran, se alkaa hehkua kirkkaan punaisella valolla, jota kutsutaan bioluminesenssiksi. Tämä prosessi hajottaa sen kehossa olevaa lusiferiini-nimistä proteiinia, mikä aiheuttaa hehkun. Tämä houkuttelee suuria petoeläimiä.
Ne eivät kuitenkaan syö meduusoja itseään, vaan niiden vihollisia – niitä, jotka ovat aiheuttaneet Atollalle ongelmia. Muut meduusat hehkuvat hyökätessään saaliinsa kimppuun. Vain Atolla tekee näin suojautuakseen. Tämä verenpunainen merien ja valtamerien asukas ei koskaan nouse pintaan, joten ihmisillä ei ole syytä pelätä sitä.
Sieniharppu
Tämä sieni sai nimensä muistuttavasta soittimesta, harpusta. Tämä syvänmeren olento löydettiin ensimmäisen kerran Kalifornian pohjoisrannikolta.
Toisin kuin yleisesti uskotaan, että sienet syövät bakteereja, harppusieni on petoeläin. Se houkuttelee pieniä äyriäisiä koukkujen avulla, jotka sijaitsevat sen raajojen kärjissä. Kun saalis on saanut kiinni, tai pikemminkin kiinnittynyt näihin koukkuihin, sieni kietoo välittömästi ohuen kalvon sen ympärille ja alkaa hitaasti syödä.
Mitä enemmän sienellä on lohkoja, sitä enemmän saalista se voi saada. Harppusieni elää 3–3,5 kilometrin syvyydessä.
Jetirapu
Jetirapu on valkoinen ja sen turkki on samanvärinen. Näistä ominaisuuksista se on saanut nimensä. Tämä rapu elää kylmässä vedessä äärimmäisen syvällä, jonne valo ei pääse. Tästä syystä eläin on täysin sokea.
Rapu kasvattaa pieniä bakteereja kynsissään. Koska tätä olentoa ei ole vielä tutkittu täysin, tutkijoiden mielipiteet näistä mikro-organismeista vaihtelevat. Jotkut uskovat, että rapu käyttää niitä puhdistaakseen ympäröivää vettä, kun taas toiset uskovat sen syövän niitä.
Tämän rapun liha maistuu mädiltä munilta, joten sitä ei syödä, ja jos se jää pyydyksi, se annetaan tutkijoille tutkimusta varten.
Lehtimerilohikäärme
Tämän olennon koko ruumis on peittynyt "lehtiin". Tämä ominaisuus suojaa sitä saalistajilta ja tekee siitä näkymättömän merimaisemassa. Nämä kasvut eivät kuitenkaan auta liikkumisessa – sen tekevät mahdolliseksi vain kaksi pientä evää, jotka sijaitsevat sen selässä ja rinnassa.
Lohikäärme on petoeläin. Se syö saaliinsa nielemällä kokonaisena. Näitä epätavallisia olentoja tavataan lämpimien merien matalikossa. Lehtimerilohikäärmeen toinen ainutlaatuinen ominaisuus on, että koiraat synnyttävät ja hoitavat poikasiaan.
Kalmari-sika
Tämä kalmari sai nimensä, koska sen ulkonäkö muistuttaa sarjakuvahahmoa Nasua. Sen täysin läpinäkyvä ruumis on peittynyt outoihin pigmenttiläiskiin.
Luminesoivat elimet sijaitsevat silmien ympärillä. Kalmari ui ylösalaisin 100 metrin syvyydessä. Tästä johtuen sen lonkerot muistuttavat poninhäntää.
Salpit
Näiden merieläinten kaikki sisäelimet näkyvät läpinäkyvän kuoren ansiosta. Eläimet muodostavat pitkiä ketjuja, jotka yksi pieni aalto voi katkaista. Tämä ei kuitenkaan vahingoita kaloja.
Nämä tynnyrinmuotoiset olennot voivat hehkua. Salpit elävät useiden satojen metrien syvyydessä kaikissa valtamerissä, paitsi tietysti Jäämerellä. Nämä eläimet syövät pääasiassa planktonia pienen suun kautta.
Meren syvyydet ovat aina pysyneet mysteerinä ihmisille. Mutta erilaisten nykyaikaisten teknologioiden ansiosta ihmiset voivat sukeltaa yhä syvemmälle etsimään uusia lajeja.
